Koulutusmenetelmien vaikutukset koiran hyvinvointiin

Me ihmiset hallitsemme koiriemme elämää alusta loppuun hyvinkin voimakkaasti. Ei siis ole ihme, että meillä on suuri valta päättää myös niiden terveydentilasta. Käyttäytymislääketiede on tieteenala, joka tutkii sitä, miten joko yksilön oma tai ympäröivien ihmisten käyttäytyminen vaikuttaa yksilön terveyteen. Käyttäytymislääketiedettä sovelletaan myös eläinten parissa, joka avaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, millainen vaikutus omistajan käyttäytymisellä on koiransa hyvinvointiin. Se, mitä valintoja teemme, voi vaikuttaa kauaskantoisesti koiriemme terveyteen niin hyvässä kuin pahassakin.

Oppimista tapahtuu joka hetki, halusimme sitä tai emme. Näin ollen kouluttaminen on olennainen osa koiran jokapäiväistä elämää, vaikkemme tekisi sitä tietoisesti. Kouluttaminen vaikuttaakin koiran käyttäytymiseen, mutta mikä rooli sillä on koiran terveydentilaan? Miten koulutusvalintamme voivat vaikuttaa koiran terveyteen ja hyvinvointiin? Koulutustapoja on monia, mutta ei ole epäselvää, että osa niistä aiheuttaa koiralle enemmän harmia kuin toiset (Ziv, 2017). Tässä kirjoituksessa tulenkin keskittymään siihen, millaiset koulutusmenetelmät saattavat vaarantaa koiran hyvinvoinnin ja millaista tutkimusta tähän aihealueeseen liittyen on tehty. Selkeyden nimissä puhuessani rankaisusta, viittaan nimenomaan positiiviseen heikenteeseen (P+) eli jonkin koiralle epämiellyttävän vaikutteen (ärsykkeen) lisäämiseen käyttäytymisen vähentämiseksi.

Rankaisuun perustuvat menetelmät hyödyntävät aversiivisia, koiralle epämiellyttäviä vaikutteita ei-toivotun käyttäytymisen vähentämiseksi. Näiden vaikutteiden on huomattu lisäävän stressiä (Bonne et al. 1998, Schalke et al. 2007), joka nivoo rankaisun käytön ja hyvinvoinnille aiheutuvat riskit tiukasti yhteen. Stressistä on tehty paljon tutkimusta ja sen on koirilla todettu vaikuttavan niiden terveydentilaan ja jopa eliniän pituuteen (Mills al. 2014). Tästä syystä ei ole suinkaan samantekevää, millaisille vaikutteille altistamme koiramme päivittäin. Tuttu esimerkki tällaisesta stressiä aiheuttavasta välineestä on lemmikkieläinkaupoista saatavat haukunestopannat, joiden on todettu nostavan koiran kortisolitasoa (Steiss et al. 2007), joka puolestaan on yhteydessä stressin lisääntymiseen (Dreschel & Granger 2005).

Rankaisu (P+) paitsi lisää stressiä myös vähentää koiran vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa (Cooper et al. 2014). Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että rankaisun käyttö vähensi koiran leikkimistä omistajansa kanssa (Rooney & Cowan 2011). Tämä tutkijoiden tekemä löytö saattaa kertoa paljonkin hyvinvoinnin tilasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on pantu merkille, että eläimen on oltava suhteellisen rentoutunut pystyäkseen leikkimään (Berman 1980), jolloin rankaisun käyttö saattaisi näiden tutkimusten valossa vähentää koiran rentoutta. Rankaisun on myös huomattu lisäävän koiran ahdistuneisuutta (Blackwell et al. 2008), joka osaltaan tukee edellistä argumenttia. Näin ollen vähentynyt halu olla tekemisissä omistajan kanssa vaikuttaisi olevan johdonmukainen seuraus rankaisun käytöstä. Kysymys kuuluukin, onko koiran ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen väheneminen hyvinvoinnin heikkenemisen syy vai oire?

Koiran ja omistajan vuorovaikutuksen väheneminen on merkki sosiaalisen hyvinvoinnin rakoilusta, mutta rankaisulla on myös suoria fyysisiä haittoja koiran terveyteen. Esimerkiksi hihnasta aiheutuva paine saattaa aiheuttaa koiran kaulan alueelle monenlaisia vaurioita ja kasvattaa muun muassa silmänsisäistä painetta (Pauli et al. 2006). Mikäli hihnasta kiskotaan antaumuksella jatkuvasti, asettaa ihminen koiransa terveyden vaaraan. Lisäksi erilaiset välineet, joilla pyritään aiheuttamaan koiralle kipua vetämisen vähentämiseksi, voivat saada aikaan fyysisten haittojen lisäksi aggressiivista käyttäytymistä (Azrin et al. 1964), joka voi pahimmassa tapauksessa kohdistua omistajaan. On kuitenkin muistettava, että yhtä lailla myös kouluttamatta jättäminen saattaa altistaa koiran edellä mainituille terveysongelmille, koska vetämisestä aiheutuvat vauriot ovat riippumattomia siitä, vetääkö hihnasta omistaja vai koira itse.

Fyysisten vaurioiden lisäksi rankaisu vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin (Salgirli et al. 2012). Rankaiseminen nimittäin lisää riskiä opitun avuttomuuden muodostumiselle (Maier et al. 1976). Opittu avuttomuus on tila, jossa eläin on oppinut, ettei se kykene vaikuttamaan ympäristöönsä. Täten vaikka eläimellä olisi mahdollisuus välttää rankaisu, se ei tee sitä. Eläimen hyvinvointi puolestaan on vaarassa, mikäli se ei pysty omalla käyttäytymisellään hallitsemaan ympäristössä tapahtuvia muutoksia (Beerda et al. 1997). Opittua avuttomuutta on pidetty eräänä mallina masennukselle, joten kyse on vakavasta psykologisesta tilasta (Miller 1975).

Tähän mennessä olemme päässeet jo toteamaan, että rankaisun käyttäminen vaikuttaa koiran hyvinvointiin laaja-alaisesti eikä rajoitu pelkästään yhteen hyvinvoinnin osa-alueeseen. Näiden vaikutusten lisäksi rankaisuun perustuva koulutus näyttäisi myös altistavan käyttäytymisongelmien muodostumiselle (Blackwell et al. 2008, Hiby et al. 2004). Rankaisu on liitetty monissa tutkimuksissa lisääntyneeseen aggressioon (Roll et al. 1997, Herron et al. 2009) ja pelkokäyttäytymiseen (Blackwell et al. 2008), joka asettaa sekä ympäröivien ihmisten ja eläinten että koiran oman terveyden vaaraan. Käyttäytymiseen liittyvät haasteet puolestaan ovat yksi yleisimmistä syistä koirasta luopumiselle (Marston & Bennett 2003), jolloin pahimmassa tapauksessa koirasta päädytään luopumaan haasteiden kasvaessa omistajan näkökulmasta ylitsepääsemättömiksi.

Kaiken kaikkiaan tämänhetkinen tutkimustieto näyttäisi puhuvan palkitsemiseen perustuvan koulutuksen puolesta myös hyvinvoinnin näkökulmasta (Deldalle & Gaunet 2013). Ei ole päivää, jolloin emme vuorovaikuttaisi koiramme kanssa jollakin tavalla. Näin ollen meillä on valtava päätösvalta siitä, millaisia nämä vuorovaikutustilanteet tulevat olemaan ja kuinka ne vaikuttavat koiramme jokapäiväiseen elämään. Jokaisen meistä tulisikin pysähtyä hetkeksi ja miettiä, onko oma käyttäytymisemme ja kouluttamisemme sellaista, joka edistää koiramme hyvinvointia. Millaisia valintoja sinä haluat tehdä? Entä millaisia seurauksia valinnoillasi tulee olemaan?

-       Emmi Saarinen

Lähteet:

Azrin, N. H., Hutchinson, R. R. & Sallery, R. D. (1964). Pain‐aggression toward inanimate objects. Journal of the Experimental Analysis of Behavior.

Beerda, B., Schilder, M. B. H., Bernadina, W., van Hooff, J., de Vries, H. W. & Mol, J. A. (1998) Behavioural, saliva cortisol and heart rate responses to different types of stimuli in dogs. Applied Animal Behaviour Science.

Berman, C. M. (1980) Early agonistic experience and rank acquisition among free ranging infant rhesus monkeys. International Journal of Primatology.

Blackwell, E. J., Twells, C., Seawright, A. & Casey, R. A. (2008) The relationship between training methods and the occurrence of behavior problems, as reported by owners, in a population of domestic dogs. Journal of veterinary Behavior.

Cooper, J. J., Cracknell, N., Hardiman, J., Wright, H. & Mills, D. (2014) The Welfare Consequences and Efficacy of Training Pet Dogs with Remote Electronic Training Collars in Comparison to Reward Based Training. Elsevier Science Inc.

Deldalle, S. & Gaunet, F. (2013) Effects of 2 training methods on stress-related behaviors of the dog (Canis familiaris) and on the dog-owner relationship. Journal of Veterinary Behavior.

Dreschel, N. A. & Granger, D. A. (2005) Physiological and behavioral reactivity to stress in thunderstorm-phobic dogs and their caregivers. Applied Animal Behaviour Science.

Herron, M. E., Shofer F. S. & Reisner I. R. (2009) Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behavior Science.

Hiby, E. F., Rooney, N. J. & Bradshaw, J. W. S. (2004) Dog training methods: their use, effectiveness and interaction with behaviour and welfare. Animal Welfare.

Maier, S. F. & Seligman, M. E. (1976) Learned helplessness: Theory and evidence. Journal of Experimental Psychology.

Marston, L. C. & Bennett, P. C. (2003) Reforging the bond – towards successful canine adoption. Applied Animal Behavior Science.

Miller W., Seligman, R. & Martin, E. (1975) Depression and learned helplessness in man. Journal of Abnormal Psychology.

Mills, D., Karagiannis, C. & Zulch, H. (2014) Stress- Its Effects on Health and Behavior: A Guide for Practitioners. Vet. Clin. Small Anim.

Pauli, A. M., Bentley, E., Diehl, K. A. & Miller, P. E. (2006) Effects of the application of neck pressure by a collar or harness on intraocular pressure in dogs. Journal of the American Animal Hospital Association.

Roll, A. & Unshelm, J. (1997) Aggressive conflicts amongst dogs and factors affecting them. Applied Animal Behaviour Science.

Rooney, N. J. & Cowan, S. (2011) Training methods and owner-dog interactions: Links with dog behaviour and learning ability. Applied Animal Behaviour Science.

Salgirli, Y., Schalke, E., Boehm, I. & Hackbarth, H. (2012) Comparison of learning effects and stress between 3 different training methods (electronic training collar, pinch collar and quitting signal) in Belgian Malinois police dogs. Revue Med. Vet.

Schalke, E., Stichnoth, J., Ott, S. & Jones-Baade, R. (2007) Clinical signs caused by the use of electric training collars on dogs in everyday life situations. Applied Animal Behaviour Science.

Steiss, J. E., Schaffer, C., Ahmad, H. A. & Voith, V. L. (2007) Evaluation of plasma cortisol levels and behavior in dogs wearing bark control collars. Applied Animal Behaviour Science.

Ziv, G. (2017) The effects of using aversive training methods in dogs – A review. Journal of Veterinary Behavior.